maanantai 10. syyskuuta 2018

No Fucking Touring 10 Years after 3-12.8 -18 "NFT going to WW2"

Muistan edelleen kun vuonna 2008 näin Mikkelin Jurassic Rockissa ison lipun jossa oli kieltomerkin sisällä disco-ukko ja sen ympärillä luki: No Fucking Disco! Sitä hetken katsellessa silloisen nuoren miehen(tai no, en mä nuori ollut enää tuolloinkaan) sisällä heräsi ajatus, että perkele, tuostahan saa komean logon kun painaa sisällä kaikkien nuorten pommittajien inhoaman gold wingin ja discon tilalle touring! Ensin siis tehtiin logo ja sitten alkoi mielessä siintää ajatus, että voisko noilla fightereilla ja kyykkypyörillä ajaa samalla tavalla reissua kuin oikeilla matkapyörillä? Ajatusta muhimaan ja juttelemaan kavereiden kanssa asiasta ja tämän seurauksena vuonna 2009 sai alkunsa No Fucking Touring Road Trip. Silloiselle reissulle osallistui allekirjoittaneen lisäksi alkuun 6 alfa urosta Nashvillestä ja puolessa välissä reissua liittyi pari miestä lisää. Nyt kun tuosta matkasta on kulunut 10 vuotta , reissulla on ollut kaikkiaan 38kpl uljaita moottoripyöräileviä uroksia! Ajatus maailma on edelleen kaikilla sama, mutta parrat on alkaneet harmaantua 💓

Joka tapauksessa 2018 on/oli siis 10v juhla reissu ja sille suunnittelu alkoi jo edellisenä syksynä. Kaikkien mahdollisten kesäkiireiden ja aikaisempien vuosien kokemuksella, todettiin että lähdetään reissuun vasta elokuussa , niin Euroopassa ei ole enää se sesonki ihan niin suuri ja kenties vähän rauhallisempaa ajellakin. Koska itseäni on aina kiinnostanut historia ja varsinkin tuo sotahistoria, niin mikäpä sitä paremmin pukisi juhlareissua kuin toinen maailmansota?  Via Balticaa pitkin ajamalla matkalle osuu aika moinen määrä tuohon sotaan liittyviä kohteita, joten reittivalinnan pohja tuli helposti siitä. Koska periatteemme on aina ollut että reissussa ei tarvi tulla mitään 10tuhatta kilometriä, niin sekin asettaa omat haasteensa suunnittelulle. Alkujaan 10 vuotta sitten slogan oli: no more than 100km/day, noh tästä on vähän jo nykyään lipsuttu, mutta ei me edelleenkään ajeta yli 500km päivässä.  Mutta se siitä alustuksessa, tarrataan hiukan reissuun kiinni!

PERJANTAI 3.8 DAY 1
Kellon soidessa aamulla kello 8:00, alkoi se viime hetken tavaroiden ja kaiken muun mahdollisen tarkistaminen. Lautta lähtisi kohti Tallinnaa Helsingin satamasta klo.13:30
Tässä vaiheessa tarvitsi vielä oma pyörä pakata autoon kaikkien tavaroiden sekaan ja ajella itse autolla tuonne satamaan, koska toveri Palo-oja tulisi suoraan satamaan ja hyppäisi siitä ajamaan tuota huolto-autoa.
























Satamaan päästyä oli aika kerätä koko joukko kasaan ja käydä hakemassa matkaliput lähtöselvityksestä. Sillä aikaa ukot purki mun mopon pois pakusta ja täytti sen matkalaisten tavaroilla ja kun nytkin reissussa oli se 13 ukkoa, niin kyllä sitä tavaraa tollaseen mersun vitoon saa jo vähän änkeä.

























Ensimmäisen päivän tarkoitus oli vaan saada reissua ajettua hiukan eteenpäin ja yöpaikka/stoppi oli Riika Latviassa, tästä itse matkasta ei juurikaan kerrottavaa ole, sillä jokainen kuka on tallinnasta ajanut tuota Via Balticaa pitkin Latviaan, niin suoralla tiellä sun täytyy itse keksiä tekemistä jotta se ei olisi tylsää. Ehkä siinä jotain sitten keksittiinkin?































Matka kun oli meidän ajatusmaailmaan kohtuullisen pitkä, niin pakkohan se oli pysähtyä syömään ja paikan valinta oli vähintäänkin yllättävä 👀 Mc Donalds @Pärnu.
Toki valintaa puoltaa myös se totuus, että tämän kokoinen ryhmä kun menee ravintolaan syömään, vie se aikaa sen 3h kaikkineen, niin pikaruokalasta selvitään ehkä tunnissa pihalle 😄















Toiset söi enemmän ja toiset vähemmän 😛
























Pärnusta matka jatkui edelleen Via Balticaa pitkin kohden Riikaa ja kun lopulta oltiin perillä oli jo syksyn pimeys saapunut. Tässä vaiheessa kellokin oli jo lähemmäs 22, joten suurempaa poltetta ei kenelläkään ollut lähteä mihinkään Riikan keskustaan.












Hmmm... FUCK YOU!😁 Muutamat oluet vaan...
























LAUANTAI 4.8 DAY 2

Lauantai aamu valkeni todella lämpimänä ja aurinkoisena. Hotelli NB:een loistavan ja monipuolisen aamupalan jälkeen tarkasteltiin hetkeen aikaa päivän siirtymää ja mietiskeltiin pukeutumista tätä varten. Sillä lämpötila oli noussut jo ennen puolta päivää lähemmäksi 30 kuin 20 astetta!
Tavoitteena tälle päivälle oli siirtyä Maasta toiseen ja yöpyä siis Liettuan kauniissa Kaunasissa.
Matkaankin päästiin lopulta
























Koska oli niin perkeleen kuuma, näitä pakollisia stoppeja muuten riitti tälläkin siirtymällä!














Myös tietyömaat antoi oman osuutensa matkan teon keskeytyksiin.


























Pakollisia taukoja kun pidettiin PALJON, alkoi Teppokin ymmärtämään yhden asian... Kuka tai ennen kaikkea MIKÄ ei kuulu joukkoon😁














Matka taittui silti mukavasti ja perillä Kaunasissa oltiin kohtuullisen hyvissä ajoin iltapäivällä. Kuuman ajopäivän päätteeksi ennen edes huoneiden saamista tilattiin kyseisen hotellin baari tyhjäksi oluesta! Tämä ei kyllä johtunut siitä, että me olisimme niitä ostaneet 100 pulloa, vaan hotellin baarin varanto oli sanotaanko kohtuullisen pieni. Täällä jouduttiin jo majoituksen kanssa ensi kerran kosketuksiin Liettualaisten heikon kielitaidon kanssa, sillä osa huoneiden tsekkauksesta ja maksamisesta toimitettiin elekielellä... Yhteinen ymmärrys kumminkin saavutettiin ja kaikille löytyi nukkumapaikka (osin toki miehekkäällä tavalla pari vuoteista)
Hotelli itsessään oli kyllä viihtyisä ja totuttuun tyyliin, näissä baltian maissa ei kyllä paljon telttailu innosta, sillä eihän nää hotellit maksa käytännössä mitään.












Nykyaikana tää yhteinen aika ystävien kanssa näyttää tältä 😅















Kun sitten saatiin suurimmat matkapölyt huuhdottua oluen voimalla pois, oli aika nopealle suihkulle ja tarkoitus pyyhkäistä taksilla tuonne Kaunasin keskustaan syömään. Koska tämän kokoinen apina lauma ei yhteen autoon mahdu, kokeiltiin sitten ladata paikallinen taksi app ja kirjoittaa sinne lisätietoihin, että meitä on 12 henkeä. No sehän meni melkein maaliin, ensimmäinen taksi oli kyllä joku corollan verso malli, mutta kun se soitti sitten toisen auton lopulle joukosta, ei sinne saatana meinannut loput mahtua millään. Tilannetta ei juurikaan auttanut yhteisen kielen puute. Sillä vanhempi kansa liettuassa puhuu ja ymmärtää sanoissa mitattuna englantia vähemmän kuin heillä on sormia ja taas allekirjoittaneen kielitaitoihin ei kuulu liettua.
Perille kumminkin päästiin ja tuohon vanhan kaupungin kävelukadun juureen. Ruokapaikaksi valikoitui ennakko stalkkauksen perusteella Grill London. Paikkahan oli erittäin tyylikäs ja ruokaakaan ei tarvitse haukkua (Paitsi Mossen, jolla ei koko alkureissun ruokailut ollut mennyt nappiin)
Ei turhia kasviksia pilaamaan pihviä 😁
Alkuillasta kävellykadulla oli vielä suhteellisen rauhallista
























Mutta kun ilta alkoi etenemään, riitti täällä kyllä tunnelmaa 😎


















Osa lähti sitten Taksilla ruokailun jälkeen takaisin hotellille ja osa jäi ottamaan vielä muutaman oluen... Melko yllättävää?
Kun sitten aamuyön viimeisinä tunteina viimeisetkin saapui hotelliin, alkoi se aurinkokin jo pikku hiljaa nousemaan ja osa heräili pikku hiljaa aamupalalle.
Eräs yön viimeisistä hotellille saapuneista ei saanut juurikaan nukuttua, jahtuen hiukan äänekkäämmin nukkuneesta huonetoveristaan, joten uusi paikka löytyi hotellin rappukäytävästä
























SUNNUNTAI 5.8 DAY 3
Sunnuntaille ohjelmassa olikin sitten tutustuminen ensimmäiseen WW2 kohteeseen tällä reissulla ja kohteena oli Kaunasista löytyvä Yhdeksäs linnake, joka toimi toisessa maailman sodassa muun muassa Liettuan juutalaisten hävittämiseen. Sen enempää en ala siitä nyt tässä luennoimaan, mutta laitan linkin tuonne virallisille kotisivuille: 9-linnoitus Kaunas

Paikka onkin sitten ehdottomasti käymisen arvoinen! Joten jos matkasi suuntautuu Kaunasiin, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Itse linnoitukseen voi kävellä vapaasti, mutta sekä museo että keskellä oleva linnoituksen vankila ovat maksullisia. Pääsymaksu oli muistaakseni luokkaa 10eur, joten se ei kyllä ketään rasita. Vaikuttava paikka kaikkinensa.
Alla kuva kavalkadia tuolta ilman mitään turhia kuva tekstejä.













Tälle päivälle oli sitten toisena kohteena siirtyminen Puolan puolelle ja sieltä olin etukäteen varannut majoituksen pienestä viehättävästä kaupungista nimeltä Ketrzyn ja jokainen historiasta perillä oleva tietää miksi tälläisellä reissulla kohde kaupunki on kyseinen kaupunki. Olen varmasti yli 10 vuotta sitten asettanut itselleni tavoitteeksi joskus käydä tuolla WW2 ehkä kaikista merkittävimmän päämajan raunioilla, eli Sudenpesässä ja tämähän sijaitsee alle 10km päässä Ketrzynistä.
Reittejä oli sitten tarjolla google mapsin mukaan suora (ja samalla äärettömän tylsä) reitti tai sitte hiukan lenkkiä tekevä mutkapätkä. Koska tänään oli viimeinen reissuun mukaan lähtijä tulossa perässä ja kaverilla riitti tuota kiinni ajettavaa, niin valittiin reittisuunnitelma numero 2. Alku starttasikin hienosti, mukavan oloista pätkää ja kivasti vielä pikkukylien läpi mutkitellen, mutta sitten se alkoi... Ensimmäinen navin ohjaus hiekkatielle! Ei saatana, tonne me ei mennä... Vähän matkaa eteenpäin ja seuraava käännös, sama saatanan homma. Pika palaverin jälkeen päätettiin sitten kurvailla se lyhyt hiekkatie ja kas kummaa, seuraava tie mille pitäisi kääntyä olisi n.20km samaisia hiekkateitä. Tässä vaiheessa todettiin, että tulkoot lenkkiä vaikka kuinka, mutta asfalttia pitkin mennään.
























Kun sitten lopulta monien vaiheiden jälkeen oltiin tultu n.150km ja pysähdyttiin ison tien varressa olevalle huolto-asemalle, oltiin todellisuudessa tultu Kaunasista eteenpäin n.80km 💩  Ei mikään järisyttävän suuri eteneminen😂 Noh, sellaista se välillä reissussa on... Jos hyviä puolia haetaan, niin saatiin tässä stopilla se viimeinen kaveri mukaan letkaan!
Pausseja sai täälläkin pidellä, sillä lämmintä riitti sen +30 !
























Tää kaveri näyttää pikkusen poliisilta tässä pottamallissaan 😂
























Älä kuvaa ajaessa! Kuvista tulee näköjään aivan paskoja (jos ne nyt koskaan hyviä on)
























Matka jatkui sitten kohti Puolaa ja tuota Ketrzyniä... Koska tosiaan tuota aikaa meni sitten sinne tänne ajellessa, niin viimeisellä stopilla ennen perillä oloa alkoi jo ilta hämärtymään ja otettiin sitten visiirin vaihtoa niille kenellä sellainen sattui mukana olemaan. Toiset vaan käytti ajan kannikoiden lepuuttamiseen. Tuonne saapuessa on muuten nuo Puolalaiset pikkutiet upeimmillaan! On mutkaa ja mäkeä ja puiden reunustamaa katetta tien päällä ja vaikka mitä. Todella kaunista eurooppalaista maisemaa, aivan toista kuin tuo kohtuullisen tylsä Via Baltica.


















Poijjaat ja mopot


















Ilta aurinkoa 😎
























Ja kun sitten lopulta oltiin hotellilla, oli sitä syksyn tuomaa pimeyttä, sanotaanko... ihan riittävästi.


















Osa lähti täällä vielä kaupungin keskustaan syömään, joten yhteisessä whatsapp ringissä "opaste" jakoon
























MAANANTAI 6.8 DAY 4
Aamu aukeni taas yhtä aurinkoisena kuin aiempinakin päivinä, kyllä Elokuu on vielä hienoa aikaa lähteä reissuun tuonne eurooppaan! Tälle päivälle olikin varattuna koko aampu päivä pyörimiseen yhdessä tämän reissun kohokohdista, eli Hitlerin Sudenpesässä! Itse olen tosiaan haaveillut tuolla käymisestä jo todella pitkään ja mikä sen parempaa kuin mennä sinne sitten ystävien kanssa 10-vuotis juhlareissulla. Hotellilta ei tänne ollut siirtymää kuin n.8km, joten siihen ei kauaa tarvinut aikaa varata... Noh, totuus oli sitten hiukan toinen, sillä joku muukin oli ajatellut menevänsä katsomaan tuota paikkaa ja jo n.2km ennen kohteeseen pääsyä letka tiellä pysähtyi ja jonottaminen alkoi. Tähän ehkä suurimman ongelman teki silti tuo kohteen lipunmyynti, joka oli järjestetty hyvinkin erikoisesti. Suoraan kun tieltä pääsi kääntymään tuonne sudenpesään tuli siihen pysäytys lipun ostolle ja näin ollen sitä lippua sitten jonoteltiin tuossa tiellä.
























Loppujen lopuksi tuo jonotus meni kumminkin läpi n.20minuutissa ja päästiin tutustumaan alueeseen. Tämä paikka ei tuottanut kyllä ainakaan itselleni kyllä pettymystä, sillä jo itse alue on valtavan kokoinen ja voi vain hämmästellä miten tälläinen paikka on saatu aikaiseksi. Siihen päälle sitten se mitä täällä sodan aikana on tapahtunut, niin kylmät väreet meni läpi vartalon lähes koko ajan. Sen enempää en taas tähän tuota historiaa paikasta kirjoita, vaan jokainen voi käydä wikipediasta lukemassa pääpiirteet Sudenpesä wikipediassa
Mainittakoon nyt tässäkin että Hitler vietti koko toisen maailman sodan aikana kaikista eniten täällä aikaa ja nimenomaan täällä tehtiin se hitlerin salamurha yritys joka oli todella lähellä onnistua. Siitä voi myös lukea täältä Operaatio Valkyria
Joo, paikkoja joissa hitler on ollut on maailmalla valtavasti, mutta täällä sen tunteen saa kyllä helposti ja se mykistää. Kun nyt itse seisoi paikoilla ja kävi sisällä bunkkerissa joka on kuulunut hitlerille ja joissa hitler vietti aikaansa todella paljon, on se tunne sellainen mitä en pysty tekstillä kuvailemaan. Käytän siis tähän loppuun kahta sanaa: MENE KÄYMÄÄN!
Aluekartta tuosta paikasta


















Osaan bunkkereista pääsi kävelemään sisällekin
























Hitlerin bunkkeri, joka on yksi parhaiten säilynyt, vaikka saksalaiset yrittivät räjäyttää kaiken.










































Vaikka jäljellä on pelkät vain rauniot, niin historiallisesti tämä rauniokasa on todella merkittävä. Tässä kyseisessä kokoustilassa Claus Von Stauffenberg toteutti 20.7 1944 epäonnistuneen pommiattentaatin, joka jäi loppujen lopuksi uskomattoman pienestä kiinni, ettei se onnistunut.


















Yllättävän hyvin on rakennekset kestäneet aikaa.


















Kenties merkittävämpi mies nyky yhteiskunnassa, kuin kyseisen bunkkerin asukas? On se aika turjake!
























Semi terävän näköisiä jätkiä?

























No täältäkin maltettiin sitten lopulta lähteä pois ja liikkeelle kohti seuraavaa kohdetta eli Varsovaa.
Kyseinen kaupunki on EU:n 8 suurin kaupunki ja asukkaitakin 1,7miljoonaa, joten ihan pikku citystä ei ole kyse... Matka tänne taittui mukavasti lähes loppu metreille saakka, vaikka todistettiin matkalla paikallisen HD-miehen yltiöpäinen ohitus ja sitä seurannut kolari. Onneksi kaverille ei käynyt kuinkaan ja selvisi lähes pelkillä kalustovaurioilla.



















Noin 80km ennen Varsovaa otettiin tankkaustauko vielä Circle K:lla ja täällä saatiin pieni tilanne aikaiseksi, kun joku paikallinen hurja lasketteli kymcon piikillä ilman kilpiä mittarille ja otti juoksu bensat. No siinä sitten alkoi selkkaus kun yksi meidän kavereista oli tankannut samasta mittarista ja onneton ei ottanut siitä kuittia talteen. Myyjät oli sitä mieltä että tää meidän kaveri ei ollut maksanut bensojaan. Tästäkin selvittiin google translatorin avulla, kun muuten ei oikein yhtesitä kieltä löytynyt 😅
Pienemmissä paikoissa Puolassakin tuo englannin kielen taito on todella heikko.


















Ducati vaati jo tässä vaiheessa välillä pikkusen boostia tohon starttiin
























Kaikesta kyllä huomasi kun saapui kaupungin alueelle, että nyt tullaan kyllä isoon kaupunkiin. Tuleva päätie oli 4-kaistainen ja aivan mahtavasti valaistu! Hieno fiilis ajella, vaikka ilta alkoi olemaan pitkällä.
Siinä sitten kumminkin jokunen kilometri ennen hotellia, takana toverit huomasivat joukon läskin (pyörä😀) takarenkaan olevan aivan tyhjä. Ihme ja kumma niin tuollainen läskirengas tuntuu pysyvän vanteella vaikka siellä ole tippaakaan ilmaa...
Ei muuta kuin ensimmäinen huolto-asema näkökiikariin ja sinne. Siinä sitä sitten aikansa tutkittiin, mutta ei sille selkeää vuotokohtaa löytynyt.














Nerokkaasta vuodon ilmaisimesta huolimatta.














Saatiin kumminkin ilmaa renkaaseen ja sitä kautta turvallisesti hotellille perille.
Tällä kertaa hotelli ei ollut kummoinen, mutta ei tää apina lauma ihmeellistä tarvitsekaan... Hotelli oli tarkoituksella pikkuisen syrjässä tuolta keskustasta, jotta saisi nukuttua kunnolla.
No loppujen lopuksi sehän ei tietysti mennytkään ihan niin...












TIISTAI 7.8 DAY 5
Herätys tähän päivään tuli sitten aamulla noin klo 7:00, kun yllättäen tuossa hotellin tykönä olikin katutöitä oikein isossa määrin, se siitä hyvin nukkumisesta kun katupora jyrisee siinä 50m päässä 😂
Mitäs siinä sitten muuta kuin rauhassa aamupalalle ja miettimään mitä tälle päivälle keksitään.
Suunnitelma päivälle oli sitten perehtyä hiukan tuohon Varsovaan ja siellä käytyyn kansannousuun eli Uprisingiin.
Aamupalan jälkeen lähdettiin liikkeelle ja tarkoitus oli ajella ihan tuohon vanhan kaupungin keskustaan, missä on tuosta uprisingista kertova museo.
Siitä sitten vaan mopojen selkään ja keskustaan. Viereiselle kaistalle ajelleet mp-poliisit selkeästi jutteli keskenään ja toinen kysyi varmaan toiselta pysäytetäänkö? Toinen vaan pyöritteli päätään vastaten ilmeisesti, että ei me aleta tohon hommaan.
























Suzuki oli sitä mieltä, että lämpöä on nyt valoissa seisomisen jälkeen liikaa, poistan nesteitä
























Kun sitten saatiin mopot parkkiin ja oltiin lähdössä kävelemään tuonne museolle, oli ilo todeta että kaikista mahdollisista päivistä tuo museo on kiinni ainoastaan tiistaisin! No itse museo jäi sitten väliin, mutta käytiin tutustumassa sitten moniin tuosta taistelusta kertoviin muistomerkkeihin ja itse varsovan kauniiseen keskustaan.


















Statue of the Little Insurgent
























Old Town Market Square


Varsovan linnoitus


















Koska ruokailu on näillä reissuilla lähes pyhä asia, oli myös täällä pakko mennä syömään ennen kuin lähdetään ajamaan eteenpäin. Itse kun käyn joka paikassa missä siihen on mahdollisuus, tuolla @hardrockcafe:ssa ja kun varsovassa sattuu sellainen löytymään, niin sinne sitten!
























Täällä kyllä palvelu pelasi ja saatiin oikein seureelle iso oma pöytä mukavaan saliin, ROCK!

























Hieno paikka jälleen kerran!












Kun sitten kuvut (huomaa näppärä sanaleikki ryhmän "kupumiehille" 😜) oli ravittu, oli aika lähteä päivän siirtymälle ja nyt kohteena oli Poznanin linnoitus ja matkaa taitettavaksi n.300km...
Vehkeet oltiin ajettu parkkihalliin kaupakeskuksen alle, siinä toivossa että siellä olisi edes hitusen viileämpi. Toive oli turha, mutta saatinhan me tännekin episodia aikaiseksi. Kokeiltiin täältä saada Ralen pyörää taas käyntiin ja nyt ei sitten perkele enää millään meinannut lähteä. Varmaan sitten sen 30minuttiia annettiin autosta apuvirtaa ja ei kun ei, joten mopo pakuun sisään ja kamat sekaan... Ajettiin sitten jo osan porukasta kanssa ulos odottelemaan ja yhtäkkiä alkoi parkkihallista kuulumaan hälyttimien huuto ja ovet sulkeutui! Mietittiin että mitähän ihmettä nyt? No, huolto viton ilmastoinnin letku antautui paineen alla ja kylmäaineet/värien kera pitkin hallia ja siitä seuranneesta palohälytyksestä ovet kiinni 😂 Eipähän päässyt enää helteessä Pasikaan elvistelemään, että on mukavan viileää...
Sovittiin sitten stoppi paikaksi ensimmäinen mahdollinen huolto-asema moottoritiellä ja sinne päästyämme, tankit täyteen ja miettimään seuraavaa stoppia. Koska matkaa oli vielä tässä vaiheessa n.280km ja tielä ei tarvinut kääntyä mihinkään, sovittiin sitten että ajellaan jokainen sitä vauhtia mitä itse tykkää. Tässä saatiin sitten osoitus siitä, että puolan moottoritiet on lähes Saksan autobahnojen veroisia... Rajoitus 140km/h, mutta eihän tota ajaneet edes pakut. Kun piti prätkälä vauhtia sen 150km/h, tuli saatana vanhat transititkin ohi! Edes nosto 180km/h, ei vielä pitänyt autoja takana. Kun sitten alettiin pitämään sellaista tasaista +200km/h vauhtia, sai alkaa ajelemaan keskenään poikain kanssa. Tai no, yksi seat ibiza siinä lasketteli edellä varmasti niin paljon kuin se laite kulkee ja parhaimmillaan siellä oli vauhtia yli 210km/h.













Tällä vauhdilla se matka alkoi taittumaankin ja kun pysähdyttiin tankkaamaan oltiinkin tultu n.150km ja nyt ei ollut matkan teko tylsää.
Kun sitten saavuttiin tietulliin, niin Ronkus rullaili siihen viereen ja huuteli, jotta siltä levisi hondasta laatikko! Voihan perkele, tämähän se lisäsi homman mielenkiintoa. Tullista läpi ja parkkiin miettimään suunnitelmaa. Ajateltiin sitten kokeilla josko tuo ducati syttyisi työntämällä?

EI VISSIIN LÄHTENYT?

Eihän siinä auttanut muu kuin tehdä autoon vaan tilaa ja työntää mopot sinne vierekkäin

























Heittämällä?
























Katsottiin sitten, että tuonne majapaikkaan oli jäljellä noin 60km ja huolto-ukko kertoi tien numeron mille piti tuosta moottoritieltä kääntyä... No jostain kumman syystä siinä liittymässä ei sitten lukenutkaan tien numeroa, vaan poznan centrum. Vittu! Ohihan me siitä ajettiin ja ajettiin sitten loputkin liitymät ohi 🙈 En oo muuten koskaan ennen ajanut motarin liittymää ns.väärään suuntaan, aika jännä tunne noin vaikka tie oli remontin vuoksi suljettu.
Samaan aikaan eräs matkaenduromoottoripyöräilijä odotteli omissa tunnelmissaan












Takaisin päin ajaessa, allekirjoittanut missasi saatana uudestaan sen liittymän! Jotenkin sitä vauhtisokeana en vaan yksinkertaisesti nähnyt liittymää mistä piti kääntyä. Noh, tulipahan ajeltua ja siinä kerkesi jo pimeys laskeutumaan kunnolla kunnes olimme hotellilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja pääsimme kuin pääsimmekin perille.
























Tiistai illathan on perinteisesti hiljaisia, joten ajateltiin että lähdetään katsomaan tuon linnoituksen keskustaa, josko siellä olis kumminkin jotain meininkiä? Ja perkele, kun päästiin tuonne keskustaan, niin siellähän oli aivan täysi elämä päällä! Jengiä joka nurkalla ja kuppilaa kuppilan perään.
Aikamme käveltiin ja löydettiin sitten pieni "terassi" jossa oli vapaita paikkoja tälle porukalle riittävästi, joten siihen situmaan ja hakemaan sisältä muutamat oluet 😎
Muodollisesti pätevä baarin tarjoili oli kyllä niin ystävällinen ettei mitään rajaa, lupasi pitää baarin auki niin kauan kuin me haluamme. Tapa mikä saisi tulla Suomeenkin!
















































Tarpeeksi monta kun ottaa, niin rupee naama vääntyy
























Kun sitten kello lähestyi kahta yöllä, lähti puolet kävelemään takaisin hotellille ja osa jäi sitten vielä fiilistelemään tuota keskustan "tarjontaa". Matkalla hotellille huomattiin, että täällä sisäänheittäjät oli 99% naisia, tarjottiin niin ilmaista drinkkiä kuin ilmaista showta... Pitkään ne jaksoi mukana kävellä, vaikka "vanhukset" sanoivat menevänsä nukkumaan 😁 Joka tapauksessa hieno paikka, lukuunottamatta sitä että nyt joku polakki kävelee tuolla no fucking touring member hupparissa, sillä jonkun matkaan lähti yhden meistä huppari siitä terassin tuolin päädystä. Perkeleen varkaat😠

KESKIVIIKKO 8.8 DAY 6
Keskiviikon teemana olikin tutustuminen Poznanin linnoituksen vieressä olevaan Park Cytadelaan ja siellä olevaan sotamuseoon, sekä tutustua vähemmän tunnettuun keskitysleiriin Fort VII Poznan ja tämän jälkeen oli tarkoitus vaihtaa maata ja ajella illaksi Saksaan ja siellä Berliiniin.
Tuo puisto itsessään ei niin liity tuohon ww2:een, mutta siellä olevassa sota museossa oli nähtävillä tankkeja ja paljon muuta asiaan liittyvää kalustoa. Toki siellä oli myös yleistä sota historiaa, eikä pelkästään tuota toista maailmansotaa.
Joka tapauksessa aamupalan päälle, reippaasti koko joukko kävelylle ja kohti puistoa ja kyllähän täällä riitti nähtävää!










































Täältä sitten ajeltiin vajaa kymmenen kilometrin matka seuraavaan kohteeseen, joka sitten on enemmänkin tuohon ww2 liittyvä, eli epävirallisesti ensimmäinen Saksan ulkopuolinen keskitysleiri FORT VII. Virallisissa kirjoissa se ensimmäinen on edelleen Stuthoff, tämä johtunee siitä että fort VII sai tuon keskityseiri statuksen vasta myöhemmin sodan aikana. Joka tapauksessa paikka itsessään oli kyllä vaikuttava ja käymisen arvoinen. Olen tässä vuosien saatossa käynyt useissa keskitysleireissä ja kaikissa näissä on kyllä omanlainen tunnelmansa, joo monissa kohteissa on hyvä suhtautua hiukan kriittisesti siihen informaatioon, mutta asiat mitä näillä leireillä on tapahtunut on kyllä hyvä pitää muistissa.
Porttinäkymä kyseiselle leirille














Kuoleman portaikko. Kertomusten mukaan vartijat laittoivat vangit kiipeämään kantamusten kanssa näitä portaita ylös, luvaten vapauden jos tavarat ei pudonneet ylös päästyään. Jos vanki pääsi ylös asti, potkaisivat vartijat hänet alas rappusia. Ne ketkä kuolivat samantien olivat onnekkaita, sillä henkiin jääneet ammuttiin.














Rappuset olivat sitten oikeasti aika jyrkät
























Myös täällä tehtiin jo varhaisia kaasukammio kokeita, aloittaen läheisestä mielisairaalasta, josta tuotiin ihmisia tänne kaasutettavaksi. Henkilökunnalle kerrottiin vain, että sairaala suljetaan ja potilaat siirretään muualle.



















Sisätiloissa oli myös koottua näyttelyä monista eri leireistä
















Zyklon B ja kaasunaamari














Ja lämmintä riitti muuten täälläkin.
























Täältä sitten lähdettiin ajelemaan kohti Saksaa ja Berliiniä. Keli oli kyllä niin kohdillaan, ettei edelleenkään voinut valittaa. Lämpöä riitti ja tietkin oli hienossa kunnossa.
Jossain vaiheessa sitten kumminkin ennen Berliiniä alkoi satamaan ensimmäisen kerran tällä reissulla tippa vettä. Se nyt ei kumminkaan lannistanut, koska matkaa oli aika vähän jäljellä ja perillekin sitten päästiin pienistä ongelmista huolimatta.
Majoitus paikkana täällä meille toimi hotel Andel´s
























Apinalauma valmistautuu huoneiden saamiseen














Helpoin mahdollinen iltaruokailu ja paikallinen @Burger King😀
























Rankan päivän jälkeen sitä olikin valmis punkkaan ja nukkumaan, jotta seuraavana päivänä riittäisi virtaa päivän koitoksiin. 😴

TORSTAI 9.8 DAY 7

Torstai on toivoa täynnä? Vanhan sanonnan mukaan valmistauduttiin tähän päivään. Tämän 7 reissupäivän tarkoituksena oli jättää itse Berliini vähemmälle huomiolle ja keskittyä edelleen tuohon meidän ww2 teemaan. Berliinin vierestä tähän teemaan sitten löytyy keskitysleiri nimeltään Sachsenhausen. Tämä leiri oli merkittävä myös siltä osin, että kaikkien keskitysleirien keskushallinto toimi täällä. Nykyään paikalla toimii kesktitysleiri museo ja kaikkien muiden kohteiden tapaan, myös tämä paikka on kaikkineen todella pysäyttävä ja ehdottomasti käymisen arvoinen jos on lomalla Berliinissä. Sivu huomautuksena mainittakoon, että tänne on sisäänpääsy ilmainen.
Edelleen aika puhutteleva lause pääsisäänkäynnin portissa.














Alue itsessään on aika suuri ja siitä esimerkkinä 3D kaavio museon edessä. Huomatkaa suomi turisti ilman paitaa aina kun siihen on mahdollisuus 😁
























Muutama yleiskuva alueelta



























Ei ehkä ne kaikki parhaat suihku mahdollisuudet?
























n.60 vuodepaikkaa ja vankeja n.200, ei ihan väljintä mahdollista nukkumista
























Teloituspylväitä, joihin ammuttavat vangit sidottiin. Nämä tehtiin helpottamaan ihmisten teloittamista, kun näihin voitiin laittaa vanki roikkumaan käsistään jotka oli sidottu selän taakse.
























Ruumishuoneen pöytä, joka on eittämättä nähnyt paljon kuolemaa. Tähän täytyy vielä liittää pieni kertomus tuolta kyseisestä paikasta. En juurikaan yleensä reagoi asioihin, mutta tämän ruumishuoneen alakerrassa ollessa, mulle tuli sellainen todella kumma fiilis ja lähes kaikki ihokarvat nousivat pystyyn... Enkä nyt sano että mä uskon johonkin yliluonnolliseen tms. muuta sellaista, mutta musta tuntui että siellä vaan oli kuolemaa ja paljon. Kun sitten tulin ylös tuolta ja luin siitä yläkerran infosta, niin tuota kellaria oli käytetty ainoastaan ruumisvarastona, jonne siis kaikki ruumiit varastointiin ennen kuin ne haudattiin tai poltettiin. Karmiva fiilis 😳
























Tähän loppuun vielä pieni yksityiskohta lainaus wikipediasta:
Yksi Sachsenhausenin erityispiirteistä oli “Schuhläuferkommando”, kenkien testausyksikkö. Tämän vangeista koostuneen yksikön tehtävänä oli kävellä ja juosta päivät läpeensä erityisesti suunnitellulla eri materiaaleista koostuvalla radalla testaten sotilaskäyttöön suunniteltuja kenkiä. Alun perin matka oli noin 26 kilometriä päivittäin, mutta myöhemmin matka nostettiin 40 kilometriin. Vankien piti kantaa päällään täyttä kenttävarustusta, jotta olosuhteet olisivat olleet mahdollisimman pitkälle sotaa vastaavat.

Aikamoisia asioita tuollakin on tapahtunut, kuten toki monilla muillakin leireillä.

Lähdettiin sitten tälle päivälle vielä ajelemaan sitten sellaiseen hiukan teemasta pois vievään kaupunkiin, eli Hampuriin. Tähän se idea tuli sitten puhtaasti tuosta Irwinin jo legendaarisesta St.Pauli ja reeberbahn biisistä, jos kerran Saksaan mennään, niin pakkohan tuo on perkele kokea 😁
Myös tälle matkalle keli oli todella kohdillaan ja kilometrit taittui aurinkoisessa tunnelmassa, kunnes sitten matkaa oli jäljellä n.6km, niin vajaassa 2minuutissa taivas käytönnössä repesi! Voi saatana sitä vettä tuli ja paljon! Edes autosta ei nähnyt ulos ja viimeinen risteys ajettiin yksisuuntaista vika suuntaan. Vittu ihan sama, kunhan päästään parkkihalliin kuivaan 💪

Parkkihalliin siis vehkeet parkkiin, täällä muuten oli pikkusen ahtaat noi käännökset ja viton kylkiputket kuin vanteetkin otti hiukan osumaa, noh se on työkalu ja vanteet on anyway vähän liian  pienet 😂

Koska kynätelineet oli respassa vähän vähissä, piti ne tehdä itse.
























Raikkaan suihkun jälkeen pojat halusi rentoutua hetken keskenään vai olisko niillä "jotain" seuraa🙈















































Hotellin baarissa nopeet oluet ja ruokapaikkaa etsintään
























Mosse sitten löysi kvg:llä loistavan italialaisen ravintolan, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista, eikä sieltä näköjään ole yhtään kuvaakaan😁
Osa meistä sitten lähti takaisin hotellille ja osa lähti tsekkaamaan mitä se Reeberbahn tarjoaa... Ja sehän sitten tarjosikin vaikka mitä! Onhan se tolleen illalla kyllä huikea paikka, on saatana niin pinkkiä, niin pinkkiä 💘💋 Se tuo prostituutio kun on laillista, niin sitä kun yhden ammatinharjoittajan potkittua kädestä irti, oli siinä toinen välittömästi kädessä kiinni.

























Ei juurikaan innoissaan?






























































Kaikki kumminkin sitten pääsi takaisin hotelllille ja vissiin ihan sänkyyn asti nukkumaankin...
Joten St.Pauli ja Reeberbahn CHECK!

PERJANTAI 10.8- SUNNUNTAI 12.8 DAY 8, 9 ja 10.

Reissun viimeinen viikonloppu käynnistyi siis perjantai aamusta tuolla Hampurissa ja tälle päivälle sitä matkaa oli enää jäljellä sen alle 90km ja kohteena siis tuo Travemünde ja valitettava kotiin paluu finnlinesin lautta yhteydellä. Kirjoitan tämän lopun kaikki saman pöivän alle, koska tavallaan se reissu päättyi tähän päivään ja laiva matka alkoi lauantai yönä klo.03:00 kohti koto Suomea kestäen sen melkein 30h.
Joka tapauksessa tällekin päivälle oli sitä aikaa varattuna tutustua tuohon Hampuriin, niin kun hotellin check out oli klo.12, lähdettiin ajamaan sellainen n.5km siirtymä tuonne keskustaan ja etsimään sieltä parkkipaikka koko kalustolle ja tallata sitten kävelle jotain Hampurin nähtävyyksiä, jos siellä olis jotain muutakin kuin tuo punaisten lyhtyjen katu?
Ajettiin tuonne sataman lähellä olevaan Fischmarkt:iin ja sieltä löydettiin riittävän iso parkkipaikka kaikille vehkeille. Tämä oli tosin maksullinen, mutta sillä niin merkitystä ollut.
Sieltä sitten lähdettiin kävellen tutustumaan siihen sataman alueeseen ja koska ollaan Saksan maalla, niin onhan se käytävä yhet döner kebabit vetäsemässä 😎

























Ja kun sitten lähdettiin tallaamaan, huomattiin heti siinä muutaman sadan metrin päässä: sukellusvene museo! No perkele, täähän sopii teemaan vielä loistavasti vaikka kyseessä oli venäläinen hiukan uudemman ajan sukellusvene. Kohteeseen ei näyttänyt olevan edes kauheaa jonoa, joten sisään odottelemaan lippujen saantia.
Teppo fiilisteli perinteiseen tyyliin kapteeni lookkiaan, aika komea uros? 😍
























Itse sukellus vene on siis Venäläis valmisteinen B515 numeroltaan U-434 ja rakennusvuosi tuolle oli 1976. Museokäyttöön se oli tehty muistaakseni 2002.
Jos leffoista on katsellut noita paatteja, niin ne kyllä hämää aika lailla sitä ahtautta mikä noissa laitteissa on. Niin käytävät kuin varsinkin oviaukot on todella ahtaita ja meilläkin pitkillä/vähän isommilla kavereilla se siirtyminen ei ollut tuolla sisällä todellakaan mitään lasten leikkiä! Ei meinannut olla paikkaa mikä ei johonkin kahvaan tai venttiiliin kolhiintunut.
























Notkeasti kuin norsun poikanen
























Samasta välistä hiukan isompi kaveri kuin toi Kossu














Ei ihan oman kotisängyn veroinen
























Säätimien ja muiden ihmettelyä

Kaikkiaan todellakin tutustumisen arvoinen kohde ja suosittelen Hampurin matkaajille!
Me jatkettiin sitten matkaa tästä kohti tuota kala markettia ja tarkoituksena oli pyörähtää täälläkin @hardrockcafe, kun siitä sellainen pyhiinvaellus kohde on muodostunut 😅

























Siinä alkoi jo päivä etenemään sen verran että oli aika kah... eikun kaljan ja tolla alueellahan oli kohtuu boheemia baaria tarjolla


















Toiset jäi sitten hetkeksi tohon hengailemaan ja osa lähti katsomaan miltä se reeberbahn näyttää päiväs aikaan? Ja toden totta, onhan huikea ero paikalla kun menee sinne kirkkaassa päivän valossa! Jos nyt ei huomioi sitä seksikauppojen määrää, niin kaikki muu loistaa poissaolollaan, ei prostituutiota, ei punaisia valoa, ei mitään mikä viittaa siihen yölliseen näkyyn...
























Koska kotiväki haluaa tuliaisia, niin niitähän piti tietysti hakea... Ehkä joku halusi "risteilylle"?

Tarjontaahan riitti 😈
























Kun ostat meiltä saat sen pakkauksessa joka EI herätä huomiota 😂
























Maistuvien dönereiden ja ostosten jälkeen lähdettiin tallaamaan takaisin tuonne satamaan ja ajateltiin ajella hyvissä ajoin Travemündeen odottamaan laivan lähtöä. Päästiin siitä sellainen alle 10km ja tuo J-Beam huomasi busan ketjujen roikkuvan siihen malliin, että taisi jopa kerran lyödä rattaalla tyhjääkin. Siitä sitten etsimään joku paikka suhteellisen ahtailta kaduilta mihin koko letkan saisi parkkiin ja autosta kaivettua työkaluja. Ei ehkä ihan parasta paikkaa löydetty, mutta vitut siitä, ketjut piti saada kiristettyä. Se kun sitten ei tuossa Anttilan pojan laitteessa ole ihan 5minuutin homma 😄
Onneksi meillä oli kannustusjoukkoja














Ja noin 45minuutin kuluttua oltiin valmiita taas hyppäämään letkassa liikkeelle, ihan kohtuu simppeliä hommaa tollasessa läskiperässä tuplaketjulla toi kiristely...
Matkaa ei tälle päivälle tosiaan ollut kuin se alle 100km ja laivakin lähtisi Suomeen vasta yöllä 03:00, joten varsinaista kiirettä ei tarvinut pitää. Tiedossa oli myös että tuo Travemünde ei mikään suuri paikka ole, joten sinne nyt ei kannata 10h jättää aikaa tuhlattavaksi.
Itse siirtymä nyt ei tarjonnut kuin autobaanoilla tietöitä lähes koko matkan ajan, mutta kun sitä kiirettä ei ollut, niin siinähän sitä aikaakin sitten kului.
Ajelttiin siitten tuonne Travemünden keskustaan, mikä on siis pikkuisen ohi tuosta Finnlinesin käyttämästä satamasta. Kun aikaa kerran oli mentiin kohtuu yllättäen syömään 🙈
Siinä sitä sitten vietettiin sen verran aikaa, että alkoi jo ilta hämärtymään, joten kohti satamaa ja check inniä. Ja jonoahan sitten tuolla alueella riitti. Autojono pysähtyi jo useamman sata metriä ennen varsinaisia autokaistoja...
























Kun sitten oltiin seisty tuossa jonossa varmaan se 45min, aloin miettimään että WTF? Nyt kyllä joku mättää tässä hommassa... Kyllä perkele tässä ajassa olisi täytynyt jonkun vehkeen jo päästä check innin kautta laivaan. Lähdin sitten kävelemään tuonne eteenpäin ja tadaa! Vitun polakki rekkakuskit ja muut svedujen maahan matkaajat olikin sitten tukkineet koko pääsyn tonne Finnlinesin Suomeen lähtevään lauttaan. Perkele! No tästähän selvittiin heittämällä vehkeet käymään ja ajamalla seivovan letkan vierestä niin pitkälle kuin pääsi ja vahvalla torven soittamisella reikä letkaan ja välistä ns.omalle luukulle 💪💪

























Loppu hyvin, kaikki hyvin... Päästiin siis laivaan ja nythän ei sitten ollut tiedossa muuta kuin hiukan vajaa 30h laivassa kohti Suomea 😓
Oltiin otettu etukäteen tuonne laivalle ruokailut, joten nälästä ei tarvinut huolehtia tällä matkalla!
Kivasti oli sitten koko matkan ihan omat pöydät😍
























Koska aikaa siis oli lähinnä vaikka tuhlattavaksi, oli suunnitelma selkeä. Perjantai-Lauantai yönä pikakänni 😁

























Sitten yöksi nukkumaan ja ne ketkä jaksaa/haluaa nousta ajoissa, menee aamupalalle, kun taas ne ketkä halusi nukkua rauhassa, menee sitten brunssille. Erittäin toimiva suunnitelma, ainakin omalla kohdalla.... Herätys noin. klo 12:00, siitä brunssille ja hetkeksi hyttiin lepäämään... Porukalla sitten saunaan joskus 15 maissa ja siellähän se aika menee nopiasti...  Sen jälkeen taas syömään klo.19:00 ja tämän jälkeen taas yllättäen laivan baariin viettämään iltaa...
Ja siitähän se idea sitten lähti😎
Tonnin mopolla tonni race 2019!!!
























Kohtuullisen selkeä suunnitelma vai mitä? Tätä stooria kirjoittaessa lopulliset säännöt on vielä vähän hakusessa, mutta kyllä ne tämän vuoden puolella vahvistuu!😁
Tästä kun sitten kömmittiin nukkumaan, olikin matkaa enää jäljellä se yön nukkuminen ja aamupalan hetki.
Aamulla kello herätti joskus 7:00 jälkeen, lähdettiin kaikki yhdes koo aamupalalle ja lähes kyynel silmin sitä tovereiden kanssa syötiin todeten tämän vuoden reissun sitten olevan tässä 😢
Siinä aamupalan jälkeen toveri J-Beam ojensi allekirjoittaneelle upean puulaatikon, joka sisälsi erittäin tyylikkään ja laadukkaan single maltin, kaiken lisäksi kyseistä pulloa ei mun kokoelmista löydy💓
























Itse kun kuulun viskejä keräileviin ihmisiin, niin tunteenhan se nostaa pintaan.
























Kun sitten kyynel oli kuivattu silmäkulmasta, oltiinkin käytännössä Vuosaaren satamassa. Kas kummaa kun tultii Suomeen, niin vettäkin alkoi satamaan 😅 Mikäs sen mukavampaa kuin lopettaa reissu raikkaaseen syksyiseen ilmaan! Muuta kerrottavaa tästä ei sitten olekaan, satamasta ajeltiin kaikki omiin koteihin ja ehkä jo seuraavaa reissua odottamaan?
Tätä kaikkea ja mukana olleille vielä paljon enemmän oli NFT 10-vuotis juhlareissu!
Tähän vielä yksi lause mikä kertoo kaiken tästä teemastakin:
"Ymmärtääkseen nykyisyyden on tunnettava historiansa"

Ja loppuun vielä muutama sananen...
jos herkkä diipadaapa ei ole sun juttu, lopeta lukeminen tähän kohtaan 💪

Tuollaisen lahjan saaminen herkistää kyllä monesta syystä ja siitä muutama sananen. En voi koskaan korostaa liikaa sitä, että saadakseen aikaan tällaisia reissuja, pitää olla oikeat ihmiset reissaamassa mukana! Ja se siis toteutuu ylivoimaisesti parhaiten tässä NFT-ryhmässä. Tässä ryhmässä ei ole kyse pelkästä kaveruudesta, vaan ystävistä joilla on vielä samanlaiset harrastukset sekä intressit ja se on minulle yksi suurimmista lahjoista koko elämässä 💕
Toisekseen mä en ole koskaan järjestänyt yhtään reissua saadakseni itselleni jotain hyötyä tai taloudellista etuutta, tai ylipäätään mitään sellaiseen liittyvää, vaan ihan puhtaasta rakkaudesta lajiin.
Kaikki se vaiva ja aika minkä näihin reissuihin käyttää on enemmän kuin sen vaivan arvoista!
Vuonna 2012 kun omassa elämässä oli sanotaanko nyt että aika rankkaa aikaa, yksi isoimmista asioista mikä mut sieltä nosti oli silloinen Tour de Baltica. Se viimeistään muistutti siitä, kuinka tärkeää on, että on oikeita ystäviä ja harrastuksia.

Isoin KIITOS siis menee teille kaikille NO FUCKING TOURING ryhmäläisille!
Olette todella rakkaita 💓

Kuvia reissusta olisi ollut vaikka kuinka paljon lisää, mutta määräänsä enempää ei kukaan tälläistä kuraa jaksa lukea, joten näihin kuviin ja tunnelmiin! 😎
Ensi vuonna mennään taas ja silloin on tarjolla peräti 2 reissua! Stay tuned!
1.NFT-11 "Back to roots"
2.NFT "tonnin mopolla tonni"

































































3 kommenttia: